Hyötyliikuntaa osa 1.

Moni varmaan on ajatellut, että liikun jo omasta takaa todella paljon, kun minulla on koira ja hevonen... Totuus on kuitenkin hieman toinen ja valotan sitä teille nyt.

Elvis on toukokuussa 3 vuotta täyttävä suomenpystykorvan ja suomenajokoiran sekoitus. Se on ihan kennelistä ostettu, siellä oli syntynyt kahdeksan pientä vahinkoa...

Olin miettinyt koiran ottamista jo pitempään, olin sinkku ja kaipasin kaveria ja tekemistä, lisäksi vanhemmilla on aina ollut koira (kiinanpystykorva aka chow chow), joten koiran kanssa puuhastelu oli tuttua. Rodulla ei ollut väliä, tiesin vaan, että haluan ainakin polven korkuisen koiran, joka viihtyy ulkona ja on rohkea luonteeltaan. Sitähän Elvis ehdottomasti on.

Yksi syy koiran ottoon oli myös ehdottomasti se, että halusin jo tuolloin melkein kolme vuotta sitten pudottaa painoa ja koira on syy miksi on pakko nousta aamuisin, myös niinä harvoina krapula-aamuina ja mennä lenkille. Vaikka koira saa liikkumaan useamman kerran päivässä, niin se on minulle silti enemmän hyötyliikuntaa, enkä ota Elvistä mukaan, kun suuntaan tunnin aerobiselle. Syy siihen on yksinkertainen: mielestäni koiran kuuluu saada nuuhkia ja tehdä tarpeensa omaa tahtiaan, joten lenkit mennään koiran vauhdilla ja ehdoilla... vaikka välillä Elmerilla on vauhtia niin paljon, että näyttää siltä, että se vie minua lenkille. :D

 

Nimensä Elvis on yksinkertaisesti saanut siitä, että fanitan Elvis Presleyä. :D
Rakkaalla lapsella on toki monta nimeä: Elmeri, Elkku, Elkkuri, apina, hönö, tollo, ipana, kakara, pullamössö.. <3

Lenkkejä tosiaan tehdään päivässä 3-5, riippuen työvuoroistani ja siitä, että lähteekö Elvis tallille mukaan. Työpäivän pisin lenkki on kestoltaan yleensä noin 45min, kun taas vapaapäivänä lenkillä saattaa vierähtää parikin tuntia. Lisäksi teen useamman lyhyemmän (10-30min) riippuen päivän muusta ohjelmasta. Aamun ensimmäinen lenkki on aina vain tupakan mittainen, samoin kuin lenkki ennen iltavuoroa. Nämä tästä syystä, että aamulla on helppo heittää vaatteet niskaan, suunnata ulos ja antaa koiran selvittää pahimmat tarpeensa, tulla takaisin sisälle, ruokkia koira ja itsensä ja sitten suunnata ulos pitemmälle lenkille. Pitemmän lenkin jälkeen sitten puuhailen omiani ja viimeinen asia ennen iltavuoroa on taas tuo tupakan mittainen lenkki, jotta koira varmasti "pärjää ilman ongelmia" siihen asti, kun tulen kotiin. 
Joskus ihmiset katselee kummana tuota meidän lyhyttä lenkkiä, mutta koska olen luonteeltani "ihan sama mitä muut ajattelee"-tyyppi, niin en jaksa vaivata sillä päätäni. Tiedän itse, että lenkit tulee tehtyä.

Viimeisenä vielä haluan lisätä, että olen todella ylpeä itsestäni, että en ole halunnut kertaakaan "lomaa" koirasta, enkä ole kyllästynyt sen hoitoon. Joskus teininä oon ollut tosi laiska lähtemään koiran kanssa ulos, joku muu on saanut tehdä sen, mutta nyt ei edes harmita... okei joskus järkyttävillä pakkasilla tai kaatosateella mietin, että miksi oonkaan ottanut koiran, mutta se ajatus unohtuu nopeasti, kun toi sankari tekee jotain hauskaa. :D

Elvis ja Riepu on kavereita <3