Harmistus

Harmittaa, kun hehkutin niin paljon tästä uudesta blogista ja loppu vuoden tavoitteesta jajajajaja... Sitten kuitenkin päivitykset on jääny ihan tyystin. Lisäksi mua harmittaa suunnattomasti noi muutoskuvat...
Mutta sitten tajusin, keväällä kuvat on otettu aamulla samalla, kun olen mitannut itteni ja punninnut. Sitten taas nuo uusimmat on otettu vasta illasta, kun olen aamulla oon itseni mitannu ja punninnu, eli helpostikkin on sitten ollut turvotusta ja takuulla onkin pikkujoulujen jäljiltä, joten pääsin yli siitä harmistuksesta.
Edelleen vähä päivittäminen harmittaa, mutta toisaalta en koe siitä huonoa omaatuntoa, koska vapaata aikaa ei ole juuri kirjoittelulle jäänyt. Joulun takia töissä saa juosta pää kolmantena jalkana koko ajan, kun pääsen kotiin, vaihdan vaatteet, hoidan koiran ja suuntaan tallille tai salille... Lisäksi oon laittanut tätä asuntoa niin paljon kuntoon, että purkamatta on enää yksi laatikko ja sielläkin on vain kesävaatteita. 

Jos se sitten siitä valittamisesta. :D Tavoitteessa oon "pysynyt", maanantain aamupaino oli 82,6kg, eli -100g. Aika kehnosti, mutta on sekin vähemmän. Nyt jos pikkuhiljaa, kun ei ole enää näitä muuttopuuhia, niin pääsisi keskittymään siihen oikein syömiseen ja enemmän liikkumiseen. 

Suurimpana ongelmana koen kuitenkin tällä hetkellä väsymyksen... Se on jotain aivan uskomatonta! Esimerkiksi tänään aamulla, kello oli soimassa 8.30, menin illalla nukkumaan noin klo. 00, eli tunteja tuli 8,5h, aivan riittävästi. Heräsin kasin tienoilla, mutta en vaivautunut nousemaan, kun sain vielä nukkua... No. Herätyskellon soidessa torkutin, sitten siirsin herätystä tunnin eteenpäin, taas torkutin ja siirsin tunnin eteenpäin, eli noin klo. 10.45 lopetin torkuttamisen ja kellon siirtämisen, mutta en noussutkaan sängystä vaan jäin rötväämään... 11.50 havahduin ja kärppänä työkamat niskaan, koira ulos ja eväät laukkuun. Melko kiire meinas tulla, työt alkoi 13.15 ja työmatka kestää n. 30min, puhumattakaan siitä, että auto oli lumikinoksen alla...

Luin jokin aika sitten KG:sta tai FIT:stä aamu-unisuuteen liittyvän jutun. Siinä oli, että suurinosa ihmisistä pystyy totuttelemaan aamuherätyksiin, mutta on myös niitä ihmisiä, joilla aamu-unisuus on geeneissä. Ja mä kuulun varmaan näihin, joilla se on geeneissä. En oo koskaan tehnyt paria kuukautta pidempään säännöllistä työaikaa, koska herääminen ei ole mun juttu. Koulussa olen toki käynyt, mutta ennen pitkään nukuin aina vähintään kerran viikossa pommiin, jos joka aamu piti olla koulussa kahdeksalta... Mulla ei siis todellakaan ole kiinni siitä, että kuinka monta tuntia saan nukkua vaan se on ihan kiinni siitä, että moneltako pitää herätä. Jos menen aamuvuoroon ja pitää herätä kuudelta, menen nukkumaan ysiltä. Aamu menee ihan puolivaloilla ja tuskin muistan työmatkasta mitään... Jos menen välivuoroon ja herätys on siinä yhdeksän nurkilla, niin selviän vaikka neljän tunnin yöunilla, se on sairasta. :D Mun aamun ei siis pitäis alkaa ennen ysiä, jos meinaan olla jo herätessä skarppina...
Toki on poikkeuksia, mutta pääsääntöisesti homma menee näin. Jokunen vuosi sitten epäiltiin kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta labrassa ei kuitenkaan mitään poikkeavaa näkynyt...

Musta vaan ittestä tuntuu, että jos pystyisin heräämään joka aamu vaikka kahdeksalta, niin ehtisin paremmin. Ja tosiaan, kun kaikkialla hehkutetaan, että liikkuminen tekee virkeämmäksi ja sitten jaksaa paremmin, niin ei kyllä pidä paikkaansa täällä ollenkaan. Ehkä mun olis taas syytä mennä sinne labraan tai lääkäriin ylipäänsä.

Toisaalta tää vuosi on ollut niin raskas, että nyt kun vihdoin pääsin omaan rauhaan ja saan asiani järjestykseen, niin se stressi purkautuu väsymyksenä..?

Mutta nyt oikeasti lupaan kautta kiven ja kannon, että ensi viikosta alkaen laitan taas niitä liikuntasuunnitelmia ja ainakin ruokapäiväkirjaa. Ja tietty niitä kuvia! Sain siis vihdoin eksältä kamerani akun laturin, joka oli hälle unohtunut.